Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2005. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2005. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. syyskuuta 2012

Sarasvatin hiekkaa (ja tsemppaus)


Ensimmäinen varoitus uhkaavasta vaarasta tuli ja meni niin nopeasti, ettei sukellusalus Lomonosovin miehistöllä ollut missään vaiheessa todellista mahdollisuutta ymmärtää, mistä oikein oli kysymys. Vain hetkeä aiemmin kaikki oli ollut aivan normaalia: sukellusvene vajosi hitaasti alemmas, vesi tummui mustemmaksi panssarilasien takana, valonvahvistimista kajastui himmeä vihreä valo. Taustalla moottorin hiljainen, rauhallinen hurina. Sitten, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, sukellusveneen keula sukelsi äkkiä jyrkästi alaspäin, kohti Norjanmeren pohjaa. (s. 16)

Kuva: Tammi
Päällys: Jussi S. Karjalainen
Tarttuessani Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -romaaniin, tiesin hyppääväni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olin jotenkin kuvitellut kirjan genreksi scifin, sillä kirjastossa kirja löytyy scifi-hyllystä ja Rising Shadow - sivustollakin näin luokitellaan. Kirjan takakannessa puhutaan ekologisesta jännitysromaanista. No, lähitulevaisuuteen sijoittuva (ehkäpä scifi-luokitus tulee tästä?) ekologinen jännitysromaani on joka tapauksessa jotakin sellaista, mitä en yleensä lue.

Intiassa Amrita Desai tutkii merenpohjasta löytynyttä rauniokaupunkia. Suomalainen Kari Alanen yrittää keksiä laitetta, joka viilentäisi ilmaa ja keksii sattumalta syyn siihen, miksi Suomessa ja Bahamasaarilla on samanlaisia, suuria kivilohkareita. Susan Cheng tutkii jäätä Grönlannissa. Sergei Savelnikov matkustaa ympäri maailmaa, aina siellä missä hänen sukellusvenettään tarvitaan. Yhdistäessään tietonsa nämä tutkijat huomaavat, että tarinat kadonneesta Atlantiksesta ja vedenpaisumuksesta voivatkin olla tosia. Pian he tajuavat myös, että on vain ajan kysymys, milloin suuri tuho uhkaa Maapalloa uudelleen.

Kirjassa matkustetaan päähenkilöiden mukana ympäri maailmaa. Todellinen päähenkilö on kuitenkin luonto, jonka takia ja mukaan tutkijat liikkuvat, kuin pelinappulat laudalla. Henkilöt eivät lukijalle aukea kovin syvällisesti, mutta toisaalta se on tässä kirjassa hyvä ratkaisu. Ihminen on pieni luonnon rinnalla. Romaani tarjoaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, rakkauttakin, mutta jännittävintä on seurata tutkimustuloksia. Voisiko Cambaynlahdelta löytynyt rauniokaupunki olla tarunhohtoinen Atlantis? Miksi laivoja katoaa? Minne suuri jäätikköjärvi voi yhtäkkiä hävitä? Jännittävää on myös nähdä, miten kaikki liittyy kaikkeen.

Isomäen kirja on ehdottomasti tärkeä. Se avaa lukijansa silmät. Se antaa myös aihetta pelkoon: Jos tuollaista on tapahtunut aiemmin, niin miksei sama voisi toistua. Kaikkein pelottavinta on kuitenkin se, että osa kirjan kauhuista on jo meidän aikanamme käynyt toteen. Kirja on tosiaan ilmestynyt vuonna 2005 ja siinä yhdeksi suurista uhista nostetaan se, että jos merenpinta yhtäkkiä kohoaa (esim. tsunamin takia), niin rannoille sijoitetut ydinvoimalat aiheuttavat suuren vaaran. No, me kaikki tiedämme, mitä melko pieni (ainakin kirjassa kuvattuun megatsunamiin verrattuna pieni) tsunami sai aikaan viime vuonna Fukushimassa. Mielenkiintoista sinänsä, että fiktiivinen romaani herättää tällaisia tunteita, mutta Isomäki kirjoittaa todella vakuuttavasti ja asiantuntevasti.

Romaani on hyvin juonivetoinen. Jännite muodostuu tutkimusten etenemisestä ja tutkimustulosten yhdistämisestä, mutta mukaan on ympätty myös trillerimäisiä piirteitä. Jokainen päähenkilö esimerkiksi joutuu hengenvaaraan (mutta enpähän kerro kuka selviää ja kuka ei, hah!), vaikka ihan muutamakin hengenvaarallinen tilanne olisi tässä riittänyt. En myöskään pitänyt kirjan lopetuksesta. Tai pidin ikään kuin tapahtumasarjan lopusta, mutta se Amrita/Sergei-kuvio aiheutti ihottumaa. Siitä pidin, että Isomäki on lisännyt loppuun selvennyksen siitä, mikä kirjassa on totta ja mikä tarua.

Kaiken kaikkiaan Sarasvatin hiekkaa oli hyvä lukukokemus. Jännityskirjallisuuden vihaaja minussa pysyi lukemisen ajan hiljaa, ja minun on myönnettävä, että suorastaan ahmin kirjan loppuun mahdollisimman pian. Pitihän minun saada tietää pelastuuko Maapallo.

Kirjan ovat lukeneet myös Merenhuiske ja Sonja.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti


Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005)
Päällys: Jussi S. Karjalainen


************

Sain Paulalta tällaisen:




Kiitos!

En nyt lähettele sitä erikseen kenellekään, sillä se on jo ristiin rastiin blogeja kiertänyt. Mutta annanpahan sen kaikille teille: Kirjablogimaailma on kokonaisuudessaan tsemppaava yhteisö, josta on melko turha etsiä negatiivisia ja ilkeileviä kommentteja. Kiitos siitä kaikille kirjablogikollegoille!


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Barbaarit tulevat tänään



MUURIT

Piittaamatta, säälimättä, häpeämättä he rakensivat
ympärilleni korkeat paksut muurit.

Ja nyt minä istun tässä toivottomana, kykenemättä
ajattelemaan mitään muuta: tämä kohtalo kalvaa mieltä,

minulla olisi ollut niin paljon tekemistä tuolla ulkona.
Kuinka en pitänyt varaani kun noita muureja rakennettiin?

Mutta minä en kuullut mitään, en muuraamista, en muurareita.
Huomaamattomasti he telkesivät minut maailman ulkopuolelle.



Konstantinos Kavafis on kreikkalainen runoilija, joka eli suurimman osan elämästään Aleksandriassa Egyptissä. Kavafis oli kuitenkin kiinnostunut oman kansansa menneisyydestä ja ammensi runoihinsa paljon Kreikan historiasta, aina antiikista saakka.

Barbaarit tulevat tänään -runokokoelman on koonnut Tuomas Anhava, joka on myös suomentanut kokoelmaan valitsemansa runot. Runoja edeltää Kavafisin elämää ja lyriikkaa käsittelevä C. M. Bowran essee "Konstantinos Kavafis ja kreikkalainen menneisyys", jonka on suomentanut Martti Anhava. Hänen käsialaansa on myös kokoelman lopusta löytyvä selityksiä ja taustatietoja tarjoava osasto. Aloitin lukemisen esseestä enkä oikein tiedä oliko se hyvä ajatus. Varmasti tarkoitus on, että se luetaan ensimmäisenä, mutta se vaikutti ehkä hieman liikaa runojen lukemiseen, tulkintaan, lukukokemukseen. Toisaalta runoista sai kyllä esseen avulla enemmän irti.

Anhava on valinnut kokoelmaan runoja Kavafisin koko uran ajalta mutta on keskittynyt ns. historia-aiheisiin runoihin. Nämä runot kertovat erilaisista Kreikan historiaa sivuavista aiheista: ihmisistä, jumalista, tapahtumista. Voisi kuvitella, että tällaiset suuria aikoja tai tapahtumia kuuvaavat runot olisivat mahtipontisia, näyttäviä ja jotenkin jumalallisia. Näin ei kuitenkaan ole vaan ne tuntuvat tavallisilta, helpoilta. Helppous on pelkästään näennäistä, sillä runoissa on aina syvempi kerros. 



NERON MÄÄRÄAIKA

Nero ei yhtään huolestunut, kun kuuli
mitä Delfoin oraakkeli oli vastannut:
"Varo seitsemääkymmentä ja kolmea vuotta."
Vielä oli runsaasti aikaa nauttia elämästä.
Hän on kolmenkymmenen. Määräajassa,
jonka jumala hänelle antoi, ehtii hyvin
valmistautua tulevaisiin vaaroihin.

Nyt hän palaa Roomaan, vähän väsyneenä,
mutta mieluisasti väsyneenä matkasta,
jonka päivät kuluivat kaikki nautinnoissa:
teattereissa, puutarhoissa, urheilukentillä...
iltoja Akhaian kaupungeissa...
ja etenkin alastonten ruumiitten ilossa...

Näin Nero. Ja Espanjassa Galba
salaa kokoaa ja harjoittaa armeijaansa,
Galba, vanha, seitsemänkymmenenkolmen. 



Minä pidin enemmän niistä runoista, jotka eivät suoraan käsitelleet mitään historiallista hetkeä. Yhteistä näille "toisille" runoille voisi olla ulkopuolisuuden ja toiseuden tunteet. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen, että luin tämän kokoelman. Myönnän että suuri osa runoista tausta-ajatuksineen meni minulta melko tehokkaasti ohi ja lukeminenkin kesti todella kauan. Silti koen saaneeni jotakin: uusia näkökulmia historiaan, välähdyksiä siitä millaisia historialliset henkilöt ja tapahtumat olisivat voineet olla, erilaisia ajatuksia ulkopuolisuudesta, kaunista ja harkittua kieltä. Nämä runot olisivat varmasti parhaimmillaan ääneen luettuina, lausuttuina.


Kavafis, Konstantinos: Barbaarit tulevat tänään (Seitsentähdet, Otava 2005)
Suomentanut ja koonnut Tuomas Anhava
Johdantoessee: C. M. Bowra: "Konstantinos Kavafis ja kreikkalainen menneisyys" ("Constantine Cavafy and the Greek Past" teoksesta The Creative Experiment 1948)
Johdantoesseen suomentanut ja selitysosaston laatinut Martti Anhava