Joel Haahtelan blogisuosio on pitänyt minut tähän asti erossa miehen tuotannosta. Tai no, onhan hyllyssäni ollut yksi teos, Katoamispiste, mutta en ole halunnut sitä lukea. Siihen on syynä se, että välttelen kirjoja, joita yleisesti hypetetään. Haluaisin nimittäin lukea ilman ennakko-odotuksia. Toisinaan on myös niin, etten juurikaan välitä näistä suuren suosion saavuttaneista kirjoista. Haahtelan kohdalla tilanne oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että hänen kirjoistaan ja kirjoitustyylistään oletin jopa pitäväni. Ajattelin hänen olevan minun kirjailijani.Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa. Ehkä se oli hänen tapansa kävellä, vähän arvaamaton, horjuva, niin kuin hän olisi joka askeleella joutunut päättämään uudestaan matkansa suunnan. Tai ehkä vaikutelma johtui vain lokakuiseen ilmaan sopimattomista kengistä, korkeista koroista, jotka linksuivat kun hän väisteli vesilammikoita, pyrki tuulisella Bulevardilla eteenpäin; silloin oli satanut jo monta päivää. (Aloituskappale s. 7)
Kohtaaminen ranskalaisen naisen kanssa Bulevardilla muuttaa päähenkilön elämän suunnan. Mies onkin ollut hieman hukassa. Ottanut vastaan potilaitaan mutta prosessoinut samalla itse eroaan, mikä ei kuitenkaan ole edennyt. Nainen esittelee mysteerin, johon liittyy hänen kadonnut ex-miehensä ja suomalainen edesmennyt kirjailija Raija Siekkinen. Kukaan ei sano miehelle, että hänen pitäisi sekaantua asiaan, mutta hän tulee silti sekaantuneeksi. Ei osaa jättää mieltään kiihottavaa , hypätä pois tarinasta kesken kaiken.
Katoamispiste sekoittaa faktaa ja fiktiota, sillä Raija Siekkisen elämä on totta. Kaikki muu voisi olla totta. Fyysisesti kirja on pieni, mutta se sisältää niin paljon. Parasta on tunnelma. Verkkainen, mutta paljonpuhuva. Mutta myös tarina. Miten se on rakennettu, hiljalleen, vähitellen avautuvaksi.
Olen jokseenkin sanaton, mutta kyllä.
Kyllä. Haahtela on minun kirjailijani.
Haahtela, Joel: Katoamispiste (Otava 2010)
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Ostettu omaan hyllyyn
Ääh, minä olen Haahtelan kanssa sellaisessa kyllä-ja-ei -tilanteessa; Elenasta tykkäsin äänikirjana, mutta Katoamispiste ei mitenkään massiivisesti säväyttänyt. Taidan olla jotenkin rauhaton lukija; ehkä pitäisi kuunnella Haahtelaa vain äänikirjoina... :-)
VastaaPoistaMinä pidin tästä. Saas nähdä kuinka muiden Haahteloiden kanssa käy. Uusimman voisin lukea seuraavaksi.
PoistaSinun pitää selvästi panostaa noihin äänikirjoihin. :)
Ihana kirjoitus Tintti, Haahtelan edessä jää helposti sanattomaksi. <3
VastaaPoistaKiitos, Krista. Toivottavasti muutkin Haahtelat jättävät saman fiiliksen.
PoistaMinä löysin Haahtelan nyt kesällä, Elena upposi minun sydämeen kuin jalka suohon... =D Juuri luen häneltä toista kirjaa, joka ei yllä Elenan tasolle, mutta mielelläni sitäkin luen. Pikkuhiljaa varmaan yritän lukea koko tuotannon.
VastaaPoistaHauskaa, että meitä on monta vastikään faniutunutta. :) Minullakin on samat suunnitelmat: lukea koko tuotanto. Tai ainakin varmistaa diagnoosi (haahteluus:)) lukemalla piakkoin muutama Haahtelan teos lisää.
PoistaNautin Katoamispisteen lukemisesta mutta tarina ei tuntunut oikein vievän minnekään. Suosikkini Haahtelalta (tähän asti) ovat Elena ja Lumipäiväkirja. Niissä oli sekä nautittava lukumatka että määränpää.
VastaaPoistaMinä pidin nimenomaan Katoamispisteen haahuilusta ja verkkaisesta tunnelmasta. Oi voi, lisää pitää saada!
PoistaHienoa!
VastaaPoistaOlen joskus miettinyt, että onneksi löysin Haahtelan ihan itse ennen blogihypetystä. Olisi muuten saattanut jäädä tutustumatta, minussakin on vastarannankiisken vikaa.
<3 Minussa on paljon vastarannankiiskeä ja monesti tosiaan käy niin, että en yhtään pidä suuren suosion saavuttaneista kirjoista. Toisinaan taas kirja on vaan niin hyvä, ettei voi kiiskeillä vaikka kuinka haluaisin. :D
PoistaHöh, luulin olevani lukijasi, mutta enpäs vaan ollutkaan. No, nyt olen. :)
VastaaPoistaNo mutta Haahtelasta... Minäkin olen pahassa Haahtela-koukussa, ei voi mitään. En melkein voi käsittää että joku voi osata kirjoittaa niin kauniita lauseita, ja luoda niin kauniin, unenomaisen tunnelman kerrasta toiseen. Ihana kirjailija. <3 Olen lukenut mieheltä kahta kirjaa lukuun ottamatta koko tuotannon, osan kahteen tai useampaan kertaan, ja niitä kahta jäljellä olevaa (Naiset katsovat vastavaloon ja Perhoskerääjä) säästelen vielä vähän. Kauhea ajatus ettei olisi enää yhtään lukematonta miehen kirjaa, mutta jossain vaiheessa sekin tilanne on edessä. :) Minun ylivoimaisesti suurin Haahtela-suosikkini on Tule risteykseen seitsemältä. Minulle se on täydellinen kirja. <3
Kivaa, että olet nyt lukijani, Sara. :)
PoistaMinä olen niin onnellinen, että löysin Haahtelan vasta nyt. Hienoja kirjoja on vielä niin monta lukematta.