Kirjablogit vaikuttavat minun lukemiseeni. Olen tullut niiden kautta törmänneeksi ja tarttuneeksi moneen sellaiseen kirjaan ja kirjailijaan, josta en muuten olisi välttämättä kuullut mitään. Eräs tällainen blogeista tuttu kirjailija on englantilainen Susan Fletcher, jonka teoksia on blogeissa aina toisinaan nostettu esiin. Koska hänen kirjojaan on poikkeuksetta kehuttu ja niiden aiheetkin ovat tuntuneet mielenkiintoisilta, olen laittanut kirjailijan nimen muistiin, jotta jossain vaiheessa kirjastossa käydessäni kiertäisin F-hyllyn kautta. Ennen kesälomaa näin teinkin. Lainasin samoin tein kaksi Fletcherin kirjaa: Meriharakat ja Irlantilaisen tytön. Ensin mainittu minun valitettavasti piti palauttaa ennen kuin ehdin sen pariin, mutta jälkimmäisen sain onneksi luettua.
Kolme asiaa tapahtui, kun olin seitsemänvuotias. (s. 11)
Romaanin minäkertoja, Evangeline "Eve" Green, odottaa esikoistaan ja kerii samalla auki elämäänsä - ja äitinsä elämää. Yksi hänen elämänsä seitsemäntenä vuonna tapahtuneista asioista oli hänen äitinsä kuolema. Nyt vuosia myöhemmin, omaa lasta odottaessaan hänen on käytävä läpi äidin kuolema ja kaikki siihen liittyvä vielä kerran läpi. Ja siihen liittyy paljon: äidin kuolema tapahtumana, muutto isovanhempien luo Walesiin, isän henkilöllisyyden pohtiminen, kyläläisten keskinäiset suhteet, tulipalo, Rosien katoaminen, salaperäinen vihreäsilmäinen mies, K, Daniel. Äidin nuorena kirjoittamat, kryptiset kirjoitukset, muistot hetkistä, kertovat jotakin, mutta eivät riittävästi. Tarinaa täydentävät muiden kertomukset ja Even omat muistot lapsuudestaan.
Äidiksi tuleminen on naisen elämässä käännekohta. Raskausaikana sitä pohtii omaa elämäänsä, suhdetta äitiinsä, vanhempiinsa. Pyrkii tulemaan sinuiksi itsensä kanssa, tulemaan tutuiksi tunteidensa kanssa.
On niitä pahempiakin tarinoita. Vuosiin tämä tarina ei merkinnyt minulle mitään. Mutta nyt se tuntuu seuraavan minua. Se saa minut kiipeämään sängystä ja sytyttämään valon. Kuulen tarinassa isoäidin varoitukset: on olemassa voimakas, tulikuuma ja veitsenterävä pelko. Sen rinnalla kaikki muu kalpenee, hän vakuutti. Se kouraisee ja salpaa hengen. Se herättää ihmisessä pedon. Odota vain, isoäiti sanoi. Sittenpä näet.- -Rakkauden hinta on pelko. Se on pelin henki. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta vasta nyt, kun jäljellä on kuusi viikkoa, minä ymmärrän sen. (s. 25)
Fletcherin romaanin vahvuus on kerronta. Tarina ei suinkaan rakennu kronologisesti vaan muistoja ja ajatuksia pulpahtelee Even päähän milloin mistäkin ja miksikin. Edesmennyt äitikin saa oman äänen jälkeensä jääneiden tekstien kautta. Niistä usein lähtevät Evenkin ajatukset teilleen.
Minuun Irlantilainen tyttö kolahti melko kovaa. Upposin Fletcherin lauseisiin. Jäin kuuntelemaan, kun Eve verkkaiseen tahtiin kertoo tarinaansa.
Irlantilainen tyttö on luettu mm. Lukutuulia, Luettua ja Ajatuksia kirjamaasta -blogeissa.
Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö (Like 2010)
Englanninkielinen alkuteos: Eve Green (2004)
Suomentanut Jonna Joskitt
Kansi: Tommi Tukiainen
Lainattu kirjastosta
Kiitos linkityksestä!
VastaaPoistaMinua taas häiritsi kerronnan liika vaihtelevuus, tunnuin menevän jatkuvasti sekaisin missä ajassa mennään..
Kirja ei jättänyt vahvaa jälkeä minuun, vaikea muistaa tarinasta sen kummempia pääpiirteitä. Kirjan syksyinen ja kurainen tunnelma sen sijaan muistuu elävästi mieleeni.
Olepa hyvä, Anni!
PoistaKirjassa on tosiaan vahva tunnelma, mutta minulle se ei jäänyt mieleen syksyisenä ja kuraisena :). Ennemminkin tunnelma oli rauhaisa. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta tuntui, että Walesissa on hyvä olla. Pidin myös kerronnasta.
Onneksi meitä lukijoita on erilaisia. Olisi tylsää, jos kaikki pitäisivät samoista kirjoista.
Luin Irlantilaisen tytön kolmisen vuotta sitten (eli ilmeisesti aika tuoreeltaan, ja juuri ja juuri "ajalla ennen blogia") ja tykkäsin kovasti sen kauniista kielestä ja vangitsevasta tunnelmasta. Jostain syystä en ole, aikomuksista huolimatta, saanut luettua Fletcherin muita teoksia. Meriharakat ja Tummanhopeinen meri tosin odottavat hyllyssä, mutta Noidan rippi ei aiheensa puolesta kiinnosta.
VastaaPoistaMinuakin kyllä kiinnostaisivat nuo Fletcherin muut kirjat, myös Noidan rippi. Lukulista vain on niin tuhottoman pitkä, etten tiedä, missä välissä ehdin.
PoistaFletcher on todellakin blogeista ponnahtanut myös minun tietoisuuteeni. Postauksesi vahvisti uteliaisuuttani, siispä kirjastoon...
VastaaPoistaHopi hopi.. :) Kyllä kannattaa. Luulen, että minäkin piipahdan jossain vaiheessa kirjastossa hakemassa lisää Fletcheriä.
PoistaPitäisi tutustua. En ole vielä lukenut mitään Fletcheriltä. Minullekin hän on tullut tutuksi blogeista, muuten en varmaan olisi koko naiseen törmännytkään.
VastaaPoistaBloggaamisen "huono" puoli on liiallinen kirjavinkkien määrä. ;) Näitä "pitäisi tutustua" -kirjoja/kirjailijoita tulee koko ajan lisää. Mistähän saisi vastaavasti myös lukuaikaa lisää?
PoistaMutta suosittelen kyllä Fletcheriä - ainakin tämän kirjan perusteella.
Luin tämän ihan vasta, ja oli minunkin ensimmäinen Fletcherini, juuri blogikollegoiden suosiollisella myötävaikutuksella minäkin halusin häneen tutustua. =D Mutta minuun Irlantilainen tyttö ei tehnyt kummempaa vaikutusta; kyllä sen luki, mutta minä en saanut siitä juuri mitään irti. Olen kuitenkin päättänyt lukea jonkin toisen Fletcherin, kun muut ovat kannustaneet kokeilemaan. =D
VastaaPoistaMinä olen ymmärtänyt, etteivät muutamat tämän lukeneet pidä tätä ollenkaan hyvänä, vaikka muuten Fletcheristä pitäisivätkin. Kannattaa siis lukea joku toinenkin hänen teoksistaan ennen kuin tekee lopullisen tykkäämispäätöksen. :)
PoistaKuten jo Annille kommentoin, niin onneksi meitä lukijoita on erilaisia. Saammepa ainakin erilaisia bloggauksia aikaiseksi. Kävin lukemassa tekstisi. Kiitos, että vinkkasit! Tajusin samalla, etten ole jostain syystä blogisi lukija. Korjasin erheen.
Flecther on noussut minulle jo ihan lempikirjailijaksi, vaikka olenkin häneltä ehtinyt lukea vasta Tummanhopeinen meri ja Noidan rippi teokset. Molempia tietenkin suosittelen! Meriharakat löytyy omasta hyllystä, mutta tämä Irlantilainen tyttö täytyy jostain metsästää itselle vielä.
VastaaPoistaKyllä minä ihan varmasti luen vielä muitakin Fletcherin teoksia! Pidin tosiaan Irlantilaisesta tytöstä kovasti, vaikka monet ovat sanoneet, ettei se ole Fletcherin paras. Ihastunen muihin sitten ikihyviksi ;)
Poista