Sivut

maanantai 27. toukokuuta 2013

Salla Simukka: Punainen kuin veri


Salla Simukan kevään uutuusromaani Punainen kuin veri on menestynyt hyvin. Se on saanut paljon näkyvyyttä: siitä on kirjoitettu niin lehdissä kuin blogeissakin. Kaikkein upeinta on, että kirjan käännösoikeudet on ostettu jo moneen maahan. Nyt vain Lumikki-trilogialla maailmaa valloittamaan!
 
Kuva: Tammi

Ihastuin Simukan kirjaduoon, Jäljellä ja Toisaalla, joten oli itsestään selvää, että lukisin myös tämän uuden trillerisarjan. Vaikka harvoin jännityskirjallisuutta luen, niin luotin siihen, että Simukka tietää, mitä tekee. Ja niinhän hän toki tietääkin.

Hanki hohti valkeana. Vanhan lumen päälle oli viisitoista minuuttia sitten satanut uusi, puhdas ja pehmeä kerros. Viisitoista minuuttia sitten kaikki oli ollut vielä mahdollista. Maailma oli näyttänyt kauniilta ja tulevaisuus oli häivähtänyt jossain edessäpäin valoisampana, rauhallisempana ja vapaampana. Tulevaisuus, jonka takia kannatti ottaa hurja riski, jättää kaikki yhden kortin varaan, yrittää riuhtaista itsensä irti kerralla. (Aloituskappale s. 9)

Punainen kuin veri aloittaa siis uuden nuorille suunnatun jännitystrilogian, jonka muut osat ilmestyvät elokuussa ja ensi vuoden alussa. Kirjan päähenkilönä on lukiolaistyttö Lumikki Andersson, joka sotkeutuu tahtomattaan kansainväliseen rikosvyyhtiin. Lumikki on yksinäinen susi, omassa kämpässään isossa kaupungissa asuva, erilainen nuori.

Kaikki alkaa kun Lumikki löytää koulun pimiöstä kuivumassa olevia seteleitä. Tämä löytö vie hänet keskelle petosten kierrettä, upeisiin rikollispomon juhliin ja lopulta keskelle lumihankea, monta kertaa hengenvaaraan. Simukka vyöryttää tapahtumia juuri niin sopivasti, ettei lukija hengästy. Tällaista ei tavalliselle lukiolaistytölle tapahdu, mutta silti juoni ei tunnu epäuskottavalta. Juoni tarjoaa myös koukkuja, joiden takia lukemista haluaa jatkaa koko ajan eteenpäin - ja vauhdilla.

Lumikki on romaanin kiinnostavin henkilö monestakin syystä. Muut tuntuvat hänen rinnallaan statisteilta, ei-tärkeiltä. Lumikki on erilainen, valovoimainen. Jo kirjan tapahtumahetken Lumikki on mielenkiintoinen, mutta lukija saa pikkuhiljaa vihjeitä myös siitä, mitä Lumikille on aikaisemmin tapahtunut. Minun mielenkiintoni nämä vihjeet ainakin herättivät. Tyttö on ainakin joutunut kestämään järjestelmällistä koulukiusaamista pitkään ja kokenut ilmeisesti paljon muutakin. Toivon, että jatko-osissa raotettaisiin Lumikin menneisyyden verhoa hieman enemmän.  

Käy kurkkaamassa trilogian nettisivut!


Simukka, Salla: Punainen kuin veri (Tammi 2013)
Kansi: Laura Lyytinen


Arvostelukappale

8 kommenttia:

  1. Mullakin odottelee tämä hyllyssä. Pelkään tarttua teokseen niinkin höpsöstä syystä, että tällaisista supersuosituista on jo valmiiksi sanottu kaikki.

    -ehkä mie tämän kuitenkin luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Mulla kesti tästä bloggaaminen kauan, koska tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Siksipä jäikin juttu niin lyhyeksi. No, ainahan voi tehdä bloggauksen, jossa referoi muita. :)

      Poista
  2. Pakkohan Simukan kirjoihin on nyt tarttua. Taitavat olla kuuminta hottia aivan ansiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, todellakin! Tykkäsin kyllä enemmän Jäljellä- ja Toisaalla-sarjasta, mutta tämäkin on todella vetävä. En tosiaan yleensä lue jännityskirjallisuutta, mutta tämän luin mielelläni.

      Poista
  3. Tykkäsin tästä tosi paljon! Etenkin Tampere-kuvaus oli entisen tamperelaisen mieleen. Henkilöt kiinnostavia ja tarina koukuttava. En malttaisi odottaa jatko-osia!

    VastaaPoista
  4. Myös minä odotan jatko-osia innolla. Ihan huikea nuortenkirja, olisin varmaan lukenut tämän teininä aivan innoissani kun nytkin olin fiiliksissä. Minun mielestäni kirjan rikos oli myös hämmentävän aidonoloinen, tarkoitan siis ettei tullut sellaista CSI-oloa. Tykkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että olisin myös varmasti tykännyt tästä teininä. Musta tuntuu, että uudet nuortenkirjat on paljon parempia kuin silloin kun itse oli nuori. Vai kuvittelenko mä vaan? Pitää yrittää syksyllä luetuttaa tätä joillakin oppilailla, niin saisi tietää kohdeyleisönkin mielipiteitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!