Sivut

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mila Teräs: Perhosen varjo


Kuva: Otava
Minun oli tarkoitus lukea Mila Teräksen nuortenkirjauutuus Perhosen varjo jo Blogistanian Kuopus -kisaa ennen, mutten millään ehtinyt. Ei se mitään, sillä parempi myöhään ja niin edelleen. Eikä kirja - odotuksista huolimatta - olisi hätyytellyt kolmen kärkeä.

- Linnea, sulle on tullut kirje, äiti huikkaa ovelta.Suljen selailemani nettisivun ja leiskautan katseeni äitiin, joka heiluttelee kädessään vaaleanviolettia kirjekuorta. (Aloituskappale s. 8)

Pian neljätoistavuotias Linnea kokee elämänsä hankalana: vanhemmat ovat eronneet ja hän on äitinsä kanssa muuttanut äidin uuden kamalan miesystävän luo eikä hänellä oikeastaan ole ystäviä. Lisäksi hän pitää itseään kauheana, lihavana, tyhmänä ja rumana, vaikka on kaikkea muuta. Linnean tuleva kesäloma näyttää jo etukäteen surkealta, mutta sitten hän saa isoäidiltään kutsun tulla viettämään kesää hänen luokseen Usvalaan. 

Linnea on aina pitänyt itseään ulkopuolisena ja ajatellut kuuluvansa ennemminkin jonnekin muualle. Hänen äitinsä on aina ollut hyvin vaitonainen oman sukunsa asioista eikä haluaisi nytkään päästää Linneaa Usvalaan. Suvun salaisuudet kuitenkin selviävät isoäidin luona, ja tyttö oppii samalla tuntemaan itseäänkin ja ymmärtää, mistä erilaisuus kumpuaa.

Romaanin vahvuuksia on ehdottomasti nuoren anorektikon ajatusmaailman kuvaaminen, sillä anorektikkohan Linnea on. Hän rankaisee itseään tyhmyydestä ja lihavuudesta kieltämällä itseltään syömisen lähes tyystin ja rääkkäämällä itseään kilometrien mittaisilla juoksulenkeillä. Suoraa syytä Linnean sairastumiseen ei kerrota, mutta varmasti kaikki hänen ongelmansa ovat sitä edesauttaneet.

Toinen mielenkiintoinen taso on kirjan maagisuus, joka ei kuitenkaan minuun täysillä kolahtanut. Pidän kovin fantasiakirjallisuudesta ja maagisesta realismista. Perhosen varjossa maagiset elementit ovat taustalla läsnä koko ajan, mutta Usvan kansan, keijujen, ja Linnean kohtaaminen jää hyvin lyhyeksi. Metsään menneiden tapaaminen ei muuta Linnean elämää niin paljon kuin voisi kuvitella, vaan enemmän sitä muuttavat uudet, tärkeät ihmiset, joihin hän Usvalassa ollessaan tutustuu. Ystävyydellä Valeriaan, ihastumisella Mikaeliin ja lähemmällä tutustumisella isoäitiin ja tämän luona asuvaan Hedvigiin on tervehdyttävä vaikutus. Usvan kansasta vihjaillaan alusta asti, mutta olisin halunnut tietää siitä vielä lisää. Ehkä odotin, että maagisuutta olisi ollut enemmän ja suoremmin esillä.

Saran mukaan kirja on yhtä aikaa kaunis ja herkkä kuin rankka ja raakakin. Teräs kirjoittaa kauniisti, mutten silti voi sanoa kirjaa kauniiksi. Sillä vaikka lopussa asiat alkavatkin selvitä, jäi minulle kirjasta päällimmäisenä mieleen Linnean ajatusten ahdistavuus, se miten hän inhoaa itseään, kiduttaa itseään. Myös kohtaaminen Usvan kansan kanssa muuttuu rumaksi, vaikkei se toki ole heidän syytään. Pidin kyllä kirjasta, mutta minulle siitä jäi Se Jokin uupumaan.


Teräs, Mila: Perhosen varjo (Otava 2012)
Kansi: ?

Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haasteen yhteenveto


Sonja haastoi alkuvuodesta lukemaan kotimaista kirjallisuutta Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haasteen siivittämänä. Siihen lähdin minäkin, koska pidän kovasti kotimaisesta kirjallisuudesta ja luenkin sitä. En siis tavallaan lähtenyt etsimään aarteita, sillä tiedän niitä kotimaisen kirjallisuuden joukosta löytyvän. Halusin ehkä lähinnä tarkastella, millaisiin kirjoihin tartun.

Olen vuoden aikana lukenut 64 sellaista kotimaista kirjaa (+ 2 näytelmää), joista olen blogannut. Lastenkirjoja olen lukenut paljon enemmän kuin olen tähän merkinnyt, sillä en kirjoita kaikista lukemistani. En yleensä lue ihan näin paljon nuortenkirjallisuutta (josta muuten osan olen jaotellut fantasia- ja scifikategoriaan). Ns. normaalia eli aikuisille suunnattua kotimaista proosaa olen lukenut tänä vuonna näemmä melko vähän. Tämä vuosi on siis ollut minulle kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden juhlaa.

Muutama kategoria jäi kokonaan tyhjäksi. Elämäkertoihin olin suunnitellut lukevani Merete Mazzarellan Fredrika Runeberg -kirjan, mutta en ole vielä päässyt alkua pitemmälle. Ostin itselleni joululahjaksi Helena Ruuskan Marja-Liisa Vartio -elämäkerran, joten elämäkertoihin aion ensi vuonna paneutua kahden teoksen verran. Eräkirjallisuuttakaan en saanut luetuksi. Yritin kyllä. Luin kaksi novellia Mikko-Pekka Heikkisen Nuorgamin Alkon tuho ja muutama erätarina -kokoelmasta, mutta en vain pystynyt jatkamaan. Yhden kategorian lisäsin itse, sillä näytelmät puuttuvat alkuperäisistä haastekategorioista ja koska satuin muutaman lukemaan, niin olihan ne listalle lisättävä.

Lastenkirjapostauksiin olen lisännyt linkit, koska olen kirjoittanut ko. kirjoista toisessa blogissani. Linkit siis vievät Leppislampun alle. Tähdet kirjojen perässä tarkoittavat, että kyseinen kirja oli minulle aarre.


Kotimaisten naiskirjailijoiden teokset 2000-luvulla
Riina Katajavuori: Lahjat
Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö *

Kotimaisten mieskirjailijoiden teokset 2000-luvulla
Kjell Westö: Isän nimeen *
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
Petri Tamminen: Muistelmat
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Kotimaisten naiskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua
Pirjo Hassinen: Joel

Kotimaisten mieskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua
Veikko Huovinen: Hamsterit

Jännityskirjallisuus
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa *

Fantasia- ja scifikirjallisuus
Anneli Kanto ja Terhi Rannela: Tähystäjäneito (Kuparisaari 1) *
Maria Turtschaninoff: Helsingin alla *
Anneli Kanto ja Terhi Rannela: Korkea puoliso (Kuparisaari 2)
Annukka Salama: Käärmeenlumooja *

Klassikot
Ilmari Kianto: Punainen viiva *

Kotimaisten esikoiskirjailijoiden teokset
Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Annina Holmberg - Virpi Talvitie: Karkausyön ratikkamatka *
Katri Kirkkopelto - Suna Vuori: H niin kuin hirviö *
Aino Havukainen - Sami Toivonen: Tatu ja Patu supersankareina *
Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja 
Timo Parvela - Virpi Talvitie: Keinulauta **
Timo Parvela - Virpi Talvitie: Karuselli  **
Riitta Jalonen - Kristiina Louhi: Tyttö ja naakkapuu  *
Katri Kirkkopelto: Muusan ja Maestron taideseikkailu *
Aino Havukainen - Sami Toivonen: Veera lääkärissä
Aino Havukainen - Sami Toivonen: Veera ja menopelit
Jukka Itkonen - Matti Pikkujämsä: Kaupunkiretki. Lastenrunoja  *
Pirkko Harainen - Leena Lumme: Tekemistä riittää, Emma
Timo Parvela - Virpi Talvitie: Onnenpyörä *
Anni Riipinen - Ritva Ruuska - Tuominen: Kielet kippuralle - Lasten loruaapinen
Tittamari Marttinen - Virpi Penna: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää *
Katri Kirkkopelto: Nimetön
Hannu Hirvonen - Mika Kolehmainen: Sadan asteen eskarikuume
Sari Airola: Mia Tiu ja sata sanaa *
Laura Ruohonen - Erika Kallasmaa: Allakka Pullakka / Yökyöpelit -yhteisnide
Päivi Franzon - Sari Airola: Muuttolintulapsi **
Päivi Franzon - Sari Airola: Surusaappaat **
Magdalena Hai - Saana Nyqvist: Mörkö Möö ja Mikko Pöö *
Mila Teräs: Telma ja salaisuuksien saari (teksti tulossa)
Aino Havukainen - Sami Toivonen: Tatun ja Patun avaruusseikkailu * (teksti tulossa)

Nuortenkirjallisuus
Terhi Rannela: Scarlettin puvussa 
Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja *
Salla Simukka: Jäljellä **
Salla Simukka: Toisaalla *
Marja-Leena Lempinen: Jääpolte
Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas
Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä **
Mila Teräs: Perhosen varjo

Sarjakuvakirjallisuus
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet *

Tietokirjallisuus
Jan Alanco & Riitta Pakarinen: Foto Signe Brander - Valokuvia Helsingistä ja helsinkiläisistä vuosilta 1907-1913 *
Henna-Kaisa Sivonen: Kasarikirja 
Laura Honkasalo: Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta

Kotimaiset elämänkerrat

Novellikokoelmat
Riina Katajavuori: Kirjeitä Jekaterinburgiin
Maarit Verronen: Kulkureita & Unohtajia **

Eräkirjallisuus

Runokokoelmat
Riina Katajavuori: Omakuvat
Kari Levola (toim.): Runo vieköön -antologia *

Suomi ja sodat

Suomalaiset maailmalla
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa *

Palkitut kotimaiset kirjat ja kirjailijat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (Finlandia Junior 2011) *
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Finlandia 2000) **


Oma kategoria: Näytelmät
Reko Lundán: Aina joku eksyy *
Reko Lundán: Teillä ei ollut nimiä


Kotimaisen kirjallisuuden lukemista jatkan tietysti edelleen, samaan malliin kuin tähänkin asti. Ensi vuoden suunnitelmissa on lukea mm. lisää Monika Fagerholmia, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, Ulla-Lena Lundbergin Jää ja jo mainitsemani elämäkerrat. Ja varmasti monta muutakin.

Kiitos Sonjalle hyvästä haasteesta!

torstai 27. joulukuuta 2012

Vuoden 2012 parhaat lukukokemukset


Kulunut kirjavuosi 2012 on ollut minulle hyvä, huomattavasti parempi kuin viime vuosi. Aloitin bloggaamisen tammikuussa (pian juhlitaan yksivuotiasta!) ja se on monipuolistanut lukemistani huimasti. Mutta siihen palaan hieman myöhemmin, sillä nyt on vuorossa tämän vuoden parhaiden lukukokemusten listaaminen. Siihen joukkoon pääsevät ne teokset, joiden lukemisesta olen nauttinut ja jotka edelleen puhuttelevat minua jollakin tavalla.

Proosa
Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
Kjell Westö: Isän nimeen
Victoria Hislop: Saari
Ilmari Kianto: Punainen viiva
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
L. M. Montgomery: Sininen linna
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö
Carol Shields: Rakkauden tasavalta

Novellit

Reija Tanninen ja Maria Martzoukou (toim.): Näkymätön ja näkyvä - nykykreikkalaisia novelleja 
Maarit Verronen: Kulkureita & Unohtajia  

Sarjakuvat

Luin myös muutaman sarjakuvaromaanin, joita en aiemmin olekaan kovin paljon lukenut. Tähän mennessä sarjakuvatuntemukseni on rajoittunut lähinnä Aku Ankkaan ja Viiviin ja Wagneriin. 

J. R. R. Tolkien, Charles Dixon ja David Wenzel: Hobitti eli sinne ja takaisin  
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet 
Guy Delisle: Shenzhen
Guy Delisle: Pjongjang


Tietokirjallisuus
 Jan Alanco ja Riitta Pakarinen: Foto Signe Brander

Nuortenkirjallisuus

Luin tänä vuonna melko paljon nuortenkirjoja ja mikäpä niitä oli lukiessa, sillä nuorille suunnatut kirjat ovat oikeasti hyviä. Ne tarjosivat huikeita tarinoita ja hyviä lukuhetkiä.

Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Niccolò Ammaniti: Minä en pelkää 
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa 
Anneli Kanto ja Terhi Rannela: Tähystäjäneito (Kuparisaari 1)
Maria Turtschaninoff: Helsingin alla 
John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa 
Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja 
Salla Simukka: Jäljellä
Salla Simukka: Toisaalla
Kari Levola (toim.): Runo vieköön 
Ferenc Molnár: Koulupoikia
Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä



Löysin tänä vuonna myös muutaman minulle uuden kirjailijan, joilta haluan ehdottomasti lukea lisää, kuten
Jeanette Wintersonin
ja jo aiemmin parhaimmistoon listaamani Carol Shieldsin, Johanna Sinisalon ja Maarit Verrosen. 

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tunnustuksia Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan malliin


Ostin miehelleni isänpäivälahjaksi (eskarilaisemme toiveesta) Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -kirjan ja tokihan minunkin se piti lukea. Pidin melko paljon ensimmäisestä Mielensäpahoittajasta, joskin intoni sitä kohtaan kasvoi vasta jonkin aikaa lukemisen jälkeen (!). Tämä uudempi, ruokaan keskittyvä Mielensäpahoittaja on arvioitu jo vaikka kuinka monessa blogissa (en jaksa linkittää, koska niitä on tosi monta), joista voi käydä lukemassa kirjasta tarkemmin.


Sain Erjalta tsemppiä sekä tunnustuksen, joka haastaa samalla kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestä. Kiitos, Erja! Ajattelin, että yhdistäisin haasteen Mielensäpahoittajaan ja ruskeakastikkeeseen (po ruskeaan kastikkeeseen!). Saas nähdä, mitä siitä seuraa. Haastetta / tunnustusta en nyt laita eteenpäin, sillä se on viime aikoina kiertänyt jo todella monissa blogeissa.

**

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun seison kalatiskin ääressä. Tarjolla on lohta ja kirjolohta. Pahimmassa tapauksessa viikon vanhaa. En osta. Maassa on tuhansia järviä. Missä on järvikala? Missä on kotimainen taikka tuore kala ylipäätään?

Päivänä eräänä pihaani ajoi pakettiauto. Möivät kalaa. Ilahduin kuin ajattelin, että nyt on Nysä-Rauski saanut vihdoinkin seuraajan. Varmistin pakettiauton kuljettajalta, että ovathan kalat läheisestä Sysi-Järvestä. Ja onhan kuhaa. Muikkua? Ruisjauhoissa kieritetty, voissa paistettu, sormisuola päälle, ai että. - Atlantilta, kuljettaja sanoi - Ja Tyynestämerestä. Ja Välimerestä. Nämä on syväjäädytetty. (s. 85)

Käyttäisin mielelläni enemmän lähiruokaa tai ainakin käsittelemättömiä raaka-aineita, mutta se on välillä ihan mahdotonta!

Piti miettiä. Oikeastiko Alaskan kalastaja vetää merestä turskan? Toinen perkaa, kolmas paloittelee, neljäs pakastaa? Viides pakkaa, kuudes kuljettaa siellä päässä, seitsemäs purkaa täällä päässä? Kahdeksas siirtää syväjäädytetyt kalat pakettiautoon ja yhdeksäs tulee minun ovelleni sitä myymään? (s. 85) 

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun leipomani piirakka tahi kakku jää syömättä. Tykkään kuitenkin leipomisesta ja se on kivaa yhdessä eskarilaisen kanssa. Välillä pitää olla pullantuoksua tai lettuja. Sen muistan omasta lapsuudestanikin.

Penikat kattavat pöydän. Maitoa pitää räiskäleiden kanssa juoda, ei limppareita eikä mehuja. Kylmää punaista minulle, kylmää sinistä heille. Tasapuolisin, tolkullisin lapsi tekee kristilliset jäätelösiivut, Räiskäleen keskelle jäätelö, päälle hilloa ja hiljainen, yhteinen syönti.- Saako ottaa toisen? alkaa kaikua ympärillä. (s 115)

Muistan myös, että mummolassa sai aina karkkia, Fazerin parhaita ja kettukarkkeja elikkä Pihlaja-karkkeja. Toinen mummi antoi Jim-patukoita. 

Aina oli emännällä konvehtirasia taikka kettukarkit piirongin laatikossa odottamassa. Tottahan lapset oppivat missä karkkipiilo sijaitsi ja juoksivat ensimmäisinä sinne kinuamaan. Emäntä antoi heti kun kuvitteli, että minun silmäni vältti. Täytyihän meistä toisen olla sitä mieltä, että karamellit ovat huono homma. Hampaille ja aikuisten arvovallalle. (s. 124)

Ruoanlaitosta pidän, mutta välillä se on pakkopullaa. Etenkin ruokalajin keksiminen.

Jos ihmisellä on noin paljon käyttökelpoista materiaalia, ihmisen on opeteltava käyttämään sitä. Voiko ruuanlaitto olla sen kummempaa kuin kirvesmiehen homma? Kerranhan minä hankin ensimmäisen kirveenikin ja rivin höyliä. Aloittaessani en osannut mitään, kolmen vuoden päästä olin tehnyt kaikki kotimme huonekalut plus muutaman talon. (s. 15)

Kyllä en pidä joulukinkusta. Yhden siivun joka joulu syön. Se riittää.

Kinkku on vuoden tärkein ruoka. Se katkaisee pimeän vuodenajan, se on lahja. Tavaralahjoja en tarvitse, mutta kinkun vaadin. Kyllä joulu saapuu vasta, kun ylikypsänä mureneva harmaasuolattu kinkku vedetään uunista. Liemi talteen ja siihen kastetaan ruisleipää ja taas on elämä tasassa. (s. 96)

Tunnen oikeasti (kukapa ei?) ihmisiä, joiden mielestä ruskea kastike ja peruna ovat ainoa oikea ruoka. Kyllä en ole samaa mieltä, mutta toisinaan kärytän jauhoja rasvassa minäkin.

Kyllä ei olisi poikaa ilman perunaa. Koska ei olisi minua ilman perunaa. (s. 102)

Ps. Kaupassakäynnistä en tykkää, mutta Mielensäpahoittajasta ainakin vähän.


Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (WSOY 2012)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny


Kuva: Minerva
Luin tänä vuonna jo aiemmin L. M. Montgomeryn Sinisen linnan, johon ihastuin ikihyviksi. Niinpä päätin lukea Montgomeryä enemmänkin, sillä kuuluvathan hänen Anna-kirjansa (Runotyttö-kirjoja en jostain syystä koskaan lukenut) lapsuuteni suosikkeihin. Monissa blogeissa, kuten Sinisen linnan kirjastossa,  on luettu Montgomeryn tänä vuonna ensimmäisen kerran suomeksi ilmestynyttä Hedelmätarhan Kilmenyä, ja sen minäkin päätin lukea.

Varhaisen kevätpäivän auringonpaiste, joka oli vaaleaa ja makeaa kuin hunaja, kylvetti Queenslean collegen punatiilisiä rakennuksia ja niiden tienoita. Se suodattui paljaiden, silmuilla olevien vaahteroiden ja jalavien oksien lävitse piirtäen poluille herkkiä, pakenevia kultaisia ja ruskeita kuvioita ja houkutellen eloon narsisseja, jotka kurkistivat vihreinä ja terhakoine naisopiskelijoiden pukuhuoneen ikkunan alla. (Aloituskappale s. 11)

Romaani kertoo nuoresta, vastavalmistuneesta Eric Marshallista, joka päätyy opettajaksi Lindsayn kouluun, Prinssi Edwardin saarelle. Eric on komea nuorukainen, jonka kuka tahansa neito olisi valmis ottamaan miehekseen. Eric vain ei ole löytänyt Sitä Oikeaa. Kohtalo tietysti kuljettaa niin, että saarella hän törmää täydelliseen tyttöön. Tämä on kuitenkin mykkä ja suorastaan pelokas, joten rakkaustarina ei ala helposti, mutta se kuitenkin alkaa.

Valitettavasti Hedelmätarhan Kilmeny ei ollut kovin kummoinen lukukokemus. Sain suorastaan taistella, että pääsin loppuun saakka. Kirjan juoni on melko kliseinen: tietysti rakkaus löytyy sieltä, mistä sen vähiten odottaa löytyvän; tietysti rakkaus kohtaa vastoinkäymisiä ja väärinkäsityksiä; ja huipennuksena, tietysti mykkä tyttö puhuu ensimmäisen kerran kriittisellä hetkellä, kun rakkaan henkeä uhataan. Tarina jää edellä mainittujen kliseiden varaan ja hyvinkin ohueksi, sillä ei henkilökuvauksessakaan päästä kovin syvälle. Oikeastaan ainoa asia, josta pidin, on Montgomeryn ympäristönkuvaus. Hän yksityiskohtaisella ja elävällä luonnonkuvauksellaan todella kuljettaa lukijan tarinan tapahtumapaikoille.

Pidän kuitenkin tärkeänä, että Montgomeryn kääntämättömiä romaaneja suomennetaan. Näin on mahdollista saada kokonaiskuva hänen tuotannostaan - ja fanit tietysti kiittävät. Onhan Montgomery monella muulla teoksellaan klassikkoasemansa ansainnut.


Montgomery, L. M.: Hedelmätarhan Kilmeny (Minerva 2012)
Englanninkielinen alkuperäisteos: Kilmeny of the Orchard (1910)
Suomentanut ja jälkisanat laatinut Sisko Ylimartimo
Kansi: Yliveto Oy

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kirjabloggaajien joulukalenterin 15. luukku


Oli jouluaatto. Valkoinen lumivaippa peitti pihan. Ilta hämärtyi, ja valot tuikkivat keittiön ja salin ikkunoista. Siellä katettiin joulupöytää. Kohta talonväki kokoontuisi jouluaterialle.


Näin alkaa Sven Nordqvistin Joulupuuro-kuvakirja, joka henkii joulun lämmintä tunnelmaa ja painottaa  tietynlaista joulun ideaalia valkeine maineen, runsaine jouluaterioineen ja joulupukkeineen.

Joulupukki jakoi lahjat, korttien runot luettiin ääneen, lahjapapereita kertyi kasoittain.


Ei sillä, minäkin rakastan joulua ja tietysti toivon joka vuosi, että se olisi juuri tuollainen idyllinen unelmajoulu. Kaikkien joulu ei kuitenkaan ole samanlainen. Toiset joutuvat olemaan töissä, jotkut sairastuvat ja joutuvat jopa sairaalaan, toisten joulunviettoa varjostaa rahan puute (enkä nyt tarkoita sitä, ettei joulua voisi viettää vähemmälläkin rahalla ja materialla). On tietysti myös sellaisia ihmisiä, jotka vihaavat joulua ja haluavat ihan tarkoituksella viettää sen perinteistä poikkeavalla tavalla. 




Etsiessäni sopivaa katkelmaa törmäsin Martti Anhavan, Juhani Kohosen ja Jaana Koistisen toimittamaan Erilaista joulua -novellikokoelmaan. Oli mielenkiintoista huomata, että jos vaikkapa joutuu viettämään joulun armeijan harmaissa, yritetään sielläkin saada jotenkin aikaan perinteistä joulutunnelmaa. Näin on esimerkiksi tässä Pentti Haanpään novellissa Joulu kasarmissa (alun perin vuonna 1928 ilmestyneestä novellikokoelmasta Kenttä ja kasarmi), mutta se on oikeastaan yhteistä monelle antologian novellille. 

- No, pojat, tämä on jouluaatto, mutta silti meidän on tehtävä pieni marssi, ennenkuin rupeamme juhlan valmistuksiin ja viettoon. Emme ole tulleet tänne laiskottelemaan. Tämä asevelvollisuusaika on niin lyhyt. Sekuntiakaan ei saisi mennä hukkaan.
--
Soppa syötiin ja alkoi kova touhu joulun vastaanottamiseksi. Lakaistiin, räiskittiin vettä, käsiteltiin märkiä rättejä, raskaita rautasänkyjä laahattiin ulos ja sisään, piiskattiin peitteitä ja patjapusseja. Ulkona luotiin lunta. Sitten järjestettiin kaapit ja vuoteet. Ojennus, ojennus. Käytävälle tuotiin suuri kuusi ja koristettiin pumpuleilla ja kynttilöillä. Sitten oli tupatarkastus, ja niinpä voi joulu tulla kasarmiinkin, lumiselle maalle, tähtiä välkkävän taivaan alle.
--
Sitten istuttiin syömään jouluateriaa luentotuvan pitkältä pöydältä. Oli sianlihaa, jotkut palat kyllä sitkeitä ja verisiäkin. Kokeilla oli ollut kiire. Oli riisipuuroa, mutta siinäkin oli jotakin epäpyhää, kuten joku sotavanhus luuli. Kun sitä söit, tuntui vatsassa, kuten olisi tiilikiven niellyt. Mutta hedelmäsoppa - naiminen, kuten sitä nimitettiin - oli makeaa ja moitteetonta.
--
Jaettiin lahjoja: tupakkaa, makeisia, kyniä ja paperia. Joku luki kertomuksen, laulettiin ja istuttiin, tupakoitiin ja puheltiin.

Kaikkialla joulutunnelma ei tietenkään kohoa kattoon minkään avulla. Kaikkialla sitä ei sinne halutakaan. 


Toivotan teille stressitöntä joulunodotusta ja hyvää joulua, juuri sellaista kuin itse haluatte viettää.



Ps. Eilinen kirjabloggaajien joulukalenterin luukku aukesi Sivukirjastossa Susan Cooperin parissa. Huomenna näemme mitä Lumiomenan Katja on omaan luukkuunsa kätkenyt.


Nordqvist, Sven: Joulupuuro (Tammi 2010)
Alkuteos: Julgröten (1986)

Anhava, Martti - Kohonen, Juhani - Koistinen Jaana (toim.): Erilaista joulua - kertomuksia ja kuvauksia (Otava 1998)

tiistai 11. joulukuuta 2012

100 lasten- ja nuortenkirjaa


Valkoinen kirahvi listasi Opuscolossaan 100 lasten- ja nuortenkirjaa, jotka olisi hyvä lukea ja haastoi samalla muut rustaamaan omia listojaan. Olihan minunkin oma listani koottava. Sain kokoon 90 kirjaa. Lisäilen loput 10, kunhan ne päätän. Pidätän myös oikeuden muokata listaa.

Otin mukaan sekä uusia että vanhoja kirjoja. Kaikkia en ole lukenut, mutta oletan, että jokainen on paikkansa ansainnut. Ihan jokaiseen kohtaan en osannut päättää vain yhtä kirjaa, joten toistaiseksi mennään pelkällä kirjailijan nimellä. Kirjat, joita en vielä ole lukenut, olen merkinnyt punaisella värillä. Ne siirtyvät myös alati kasvavalle tbr-listalleni. Ihan kaikkia sarjojakaan en ole lukenut kokonaan, mutta yleensä useamman kirjan kuitenkin.



1.     Airik, Enna: Haavemaa
2.     Alcott, Louisa M.: Pikku naisia
3.     Ammaniti, Niccolo: Minä en pelkää
4.     Andersen, H. C.: kaikki sadut (no, okei en ole lukenut KAIKKIA satuja, mutta aika monta)
5.     Barrie, J. M.: Peter Pan (en siis ole lukenut tätä alkuperäisversiota, muita kyllä)
6.     Beskow, Elsa: Tonttulan lapset 
7.     Blyton, Enid: Viisikko-sarja
8.     Boyne, John: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
9.     Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa
10.  Colfer, Eoin: Artemis Fowl –sarja
11.  Collins, Suzanne: Nälkäpeli-trilogia
12.  Dahl, Roald
13.  Defoe, Daniel: Robinson Crusoe
14.  Ellilä, Kirsti: Eksyneet näkevät unia
15.  Ende, Michael: Tarina vailla loppua
16.  Finnemore, John: Robin Hood (sama juttu kuin Peter Panin kohdalla)
17.  Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja
18.  Franzon, Päivi – Airola, Sari: Surusaappaat
19.  Funke, Cornelia: Mustesydän
20.  Gaiman, Neil: Coraline varjojen talossa
21.  Graham, Kenneth: Kaislikossa suhisee
22.  Grimmin sadut
23.  Haavio, Martti: Iloinen eläinkirja
24.  Hanhiemon satuaarre
25.  Havukainen, Aino – Toivonen, Sami: Tatu ja Patu -kirjat
26.  Hinton, S. E.: Me kolme ja jengi
27.  Holopainen, Anu: Syysmaa-sarja
28.  Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase
29.  Jalonen, Riitta – Louhi, Kristiina: Tyttö ja naakkapuu
30.  Janosch: Suuri Panamakirja
31.  Jansson, Tove: Kuinkas sitten kävikään?
32.  Jansson, Tove: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
33.  Jansson, Tove:
34.  Johansson i Backe, Kerstin: Näkymätön Elina
35.  Jones, Diana Wynne: Liikkuva linna
36.  Kaaro, Jani – Heinonen, Väinö: Evoluutio
37.  Knuttson, Gösta: Pekka Töpöhäntä
38.  Kokko, Yrjö: Pessi ja Illusia
39.  Kontio, Tomi: Keväällä isä sai siivet
40.  Korolainen, Tuula – Rönns, Christel: Kissa Killin kiukkupussi
41.  Krohn, Leena: Kotini on Riioraa
42.  Kunnas, Kirsi: Tapahtui Tiitiäisen maassa tai Tiitiäisen satupuu
43.  Kunnas, Mauri
44.  Le Guin, Ursula K.: Maameren tarinat -sarja
45.  Lehtinen, Tuija
46.  Leinonen & Lappalainen: Routasisarukset-sarja
47.  Levola, Kari (toim.): Runo vieköön
48.  Lewis, C. S.: Narnia-sarja
49.  Lindenbaum, Pija: Kun Ollin äiti unohti
50.  Lindgren, Astrid: Veljeni Leijonamieli
51.  Lindgren, Astrid: kaikki sadut (sama juttu kuin Andersenin kohdalla)
52.  London, Jack: Susikoira
53.  Marttinen, Tittamari – Penna, Virpi: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää
54.  Meriluoto, Aila: Vihreä tukka
55.  Miller, Zdenek: Myyrä-sarja
56.  Milne, A. A.: Nalle Puh
57.  Molnar, Ferenc: Koulupoikia
58.  Montgomery, L. M.: Anna-sarja
59.  Montgomery, L. M.: Pieni runotyttö
60.  Mäkinen, Kirsti – Surojegin, Pirkko-Liisa: Suomen lasten Kalevala
61.  Niemelä, Reetta – Lumme, Leena: Milja-sarja
62.  Nopola, Sinikka – Nopola, Tiina: Heinähattu ja Vilttitossu –sarja
63.  Nordqvist, Sven: Viiru ja Pesonen -sarja
64.  Oates, Joyce Carol: Syntipukki
65.  Parvela, Timo – Talvitie, Virpi: Keinulauta
66.  Parvela, Timo – Talvitie, Virpi: Karuselli
67.  Parvela, Timo – Talvitie, Virpi: Maukka ja Väykkä -sarja
68.  Pullman, Philip: Universumin Tomu -trilogia
69.  Rowling, J. K.: Harry Potter –sarja
70.  Saalo, Venla: Kirkkaalla liekillä
71.  Sachar, Louis: Paahde
72.  de Saint-Exupéry, Antoine: Pikku prinssi
73.  Salama, Annukka: Käärmeenlumooja
74.  Salinger, J. D.: Sieppari ruispellossa
75.  Savolainen, Salla ja Hannu: Milla ja pohjaton pyykkikori
76.  Scarry, Richard: Touhula-kirjat
77.  Simukka, Salla: Jäljellä
78.  Spungen, Deborah: Nancy
79.  Suomen lasten runotar
80.  Strid, Jakob Martin: Pikku-Makko
81.  Tolkien, J. R. R.: Hobitti eli sinne ja takaisin (olen lukenut sarjakuvana)
82.  Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta
83.  Topeliuksen sadut (ks. Andersen ja Lindgren)
84.  Turtschaninoff, Maria: Helsingin alla
85.  Twain, Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
86.  Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira
87.  Velthuijs, Max: Sammakko-sarja
88.  Verne, Jules: Maapallon ympäri 80 päivässä
89.  Vuori, Suna – Kirkkopelto, Katri: Hirveää, parkaisi hirviö
90.  
91.  
92.  
93.  
94.  
95.   
96.   
97.   
98.   
99.   
100.