Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Osallistuin lokakuussa alkaneeseen ja marraskuun alussa päättyneeseen Luetut ja lukemattomat -blogin Liisan järjestämään Amerikkalainen tyttö -kimppalukuun. Nyt ehkä olisi jo aika kirjoittaa siitä tänne blogiinkin.

Kimppalukeminen oli mukava kokemus. En ollutkaan aikaisemmin osallistunut mihinkään vastaavaan. Kaikkein parasta oli tietenkin keskustella lukemastaan heti tuoreeltaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat lukeneet saman kirjan samaan aikaan. Huomiot kirjasta olivat yllättävän erilaisia, vaikka toki samojakin asioita sieltä löydettiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että minulla varmaan toimisi paremmin lukupiirityyppinen lukeminen. Ihan vain siksi, että koin hankalaksi tauottaa lukemista ja keskeyttää sen aina viikoksi. Luen nimittäin yleensä vain yhtä kirjaa kerrallaan ja haluan uppoutua siihen täysin ilman muiden tarinoiden häiriötä. Muuten kimppalukeminen oli kivaa! Täältä voi lukea kimppaluvun etenemisestä (ensimmäinen, toinen ja kolmas etappi) ja Ankin jutun Amerikkalaisesta tytöstä.

Sitten itse kirjaan, joka on varmasti yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani tänä vuonna.

Musiikki alkaa tästä. Yksinkertaista. On 1960-luvun loppu, paikkana New Yorkin Coney Island, missä on uimarantoja, piknikpaikkoja, pieni tivoli, pari ravintolaa, hauskoja peliautomaatteja ja sellaista. (s. 7)

Se tapahtui Seudulla, Bule-lammella. Eddien kuolema. Hän makasi lammen pohjassa. Hiukset levisivät pään ympäri paksuina pitkinä suortuvina, ne olivat kuin mustekalan lonkerot, silmät ja suu olivat ammollaan. Poika näki hänet Lore-kalliolta seistessään tuijottamassa suoraan alas veteen, hän näki huudon joka tulvi äänettömänä tytön avoimesta suusta. Hän katsoi tyttöä silmiin, ne olivat tyhjät. Kalat uivat niistä sisään ja ulos, samoin ruumiin muista aukoista. Mutta vasta myöhemmin, kun oli jo kulunut jonkin aikaa. (s. 9)

Amerikkalainen tyttö kertoo Seudulla asuvista ihmisistä, Seudun salaisuuksista. Heti alkuun tulee selväksi, että Eddie de Wire -niminen tyttö on kuollut, ja koko romaani kietoutuu sen ympärille. Murhattiinko tyttö? Kuka sen teki ja miksi? Vuosia myöhemmin kaksi tyttöä, Sandra ja Doris leikkivät Amerikkalaisen tytön mysteeriä, mikä lopulta johtaa siihen, että Seutu saa taas yhden kuolleen nuoren ja yhden salaisuuden lisää.

Romaanin kerronta on fragmentaarista, ajassa eteen- ja taaksepäin kulkevaa, henkilöstä toiseen hyppivää. Aivan ihastuttavaa mutta todella haastavaa. Lukijan on koko ajan pysyttävä valppaana, ettei menetä tärkeitä viittauksia tai vihjeitä. Niitä on koko kirja täynnä. Vihjeitä, joilla on merkitystä, mutta myös vihjeitä, jotka jäävät merkityksettömiksi. Tai niin ainakin oletan. Koskaan ei voi olla varma, mikä kirjassa on totta ja mikä jotain muuta, sillä Sandran ja Doriksen mielikuvitusleikit lomittuvat todellisiin tapahtumiin. Kerronnassa on myös paljon aukkoja ja se jättää paljon kysymyksiä. Se vastaa joihinkin, mutta jättää jälkeensä aina nipun uusia. Sellainen on myös lopetus: uusia kysymyksiä, joihin luultavasti saa vastauksen Amerikkalaisen tytön jatko-osassa Säihkenäyttämössä.

Aluksi Amerikkalaisen tytön tarinaan oli vaikea päästä mukaan. Sen lisäksi, että kerronta on haastavaa, tuo lisävaikeutta myös henkilöiden paljous. Mutta kun kerrontaan ja kaikkiin henkilöihin on tottunut, niin kirja vie mukanaan. Eikä vähiten kielensä takia: Fagerholmin kieli on kaunista, elinvoimaista, uutta luovaa. 

Tunnelma romaanissa on koko ajan hyytävä, painostava. Ihmisillä on paha olla ja he kantavat sisällään suuria, tummia salaisuuksia. Toisaalta he yrittävät koko ajan myös ymmärtää ympärillään olevia ihmisiä, saada selville heidän salaisuuksiaan. Ilmapiiri on sakeanaan kateutta, petoksia, katkeruutta, pakenemista. Joku juoksee karkuun itseään, joku rakkaintaan.

Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, TBR100

Fagerholm, Monika: Amerikkalainen tyttö (Teos 2004)

Ruotsinkielinen alkuteos: Den amerikanska flickan (Söderströms 2004)

Suomentanut Liisa Ryömä

Graafinen suunnittelu: Maria Appelberg