Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kuva: WSOY

Vau! Olen lumoutunut. Annukka Salaman esikoisteos Käärmeenlumooja vei täysin mukanaan. Miksi? Koska tarina on yllättävän raikas ja eheä, jännite säilyy loppuun asti ja teksti on vetävää.

Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojia, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen. Suojille ei olisi mitään tarvetta, koska Unnalla ei ollut aikomustakaan kaatua. Hän oli harrastanut kuudentoista ikävuotensa aikana kaikkea mahdollista rullaluistelusta niinkin typerään touhuun kuin trapetsitaiteiluun, eikä hän ollut ikinä edes horjahtanut. Eivät oravatkaan kaatuneet, ne tipahtivat aina kevyesti jaloilleen. Ja Unna osasi liikkua ketterämmin kuin yksikään pirun jyrsijä. (Aloituskappale s. 9)

Kuusitoistavuotias Unna on koko elämänsä tiennyt olevansa erilainen kuin muut, minkä vuoksi hän on erakoitunut. Hänessä on paljon eläintä. Hän on kuin orava, sillä hän on ketterä, hyvä kiipeilemään eikä oikein viihdy tasamaalla. Hän on myös pirun arka ja etsii joka paikassa aina ensimmäiseksi pakoreitin. 

Unna kohtaa erään skeittausillan jälkeen Rufuksen, joka on tullut varta vasten etsimään Unnaa. Hän kertoo olevansa samanlainen kuin Unna eläinvoimineen ja pyytää tytön jengiinsä mukaan. Unna saa kuulla olevansa faunoidi, ihminen jolla on eläimen kykyjä. Uusi tieto muuttaa Unnan elämän kokonaan: Hän alkaa ymmärtää itseään ja uniaan. Valitettavasti uusi seura osoittautuu myös varsin vaaralliseksi, sillä sen kautta ovat uhattuna sekä hänen henkensä että sydämensä. Tärkeintä on kuitenkin, ettei hän ole enää yksin, vaikka osoittautuu erilaiseksi myös faunoidien joukossa.

Salama on rakentanut faunoidien maailmasta mielenkiintoisen. On hauska yrittää arvata kunkin faunoidin eläintä hänen piirteidensä perusteella. Jokaisen faunoidin eläin valikoituu ihan sattumanvaraisesti sen perusteella, minkä eläimen sielu tai henki sattuu olemaan kierrossa vapaana. Siksi faunoideja on erilaisia oravasta hevoseen ja harakasta muurahaiseen. Vain Rufuksen eläinidentiteetti paljastetaan vähitellen ja se varmistuu vasta kirjan loppupuolella. 

Käärmeenlumoojan tarinassa ei varsinaisesti ole mitään uutta (missäpä enää olisi?), mutta Salama on luonut raikkaan ja uskottavan maailman. Kirja on luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, mutta sopii ehdottomasti varttuneemmillekin lukijoille. Minä ainakin viihdyin! Ja jään innolla odottamaan seuraavaa osaa, sillä Käärmeenlumooja aloittaa Faunoidit-nimisen sarjan.

Käärmeenlumoojasta on kirjoitettu blogistaniassa useammallakin tontilla, kuten Kirsin kirjanurkassa, Kirjamielellä-blogissa, Saran Kirjoissa ja Villasukka kirjahyllyssä -blogissa.

Käy kurkkaamassa myös kirjan traileri!

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Salama, Annukka: Käärmeenlumooja (WSOY 2012)

Graafinen suunnittelu: Anna Makkonen