Lukumaratonilla lukemani John Boynen Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on ihana mutta surullinen, taianomainen satu, jossa käsitellään vaikeita asioita. Tämä oli ehdottomasti toiseksi paras maratonkirja! Kirja on kirjastossa hyllytetty lastenkirjoihin, mutta yksi tämän romaanin hienouksista on, että se antaa valtavasti oli lukija sitten minkä ikäinen tahansa.
Nooa Notkoniitty lähti kotoa aikaisin aamulla, ennen kuin aurinko nousi, ennen kuin koirat heräsivät, ennen kuin kaste oli lakannut lankeamasta niityille. (Aloituskappale s. 7)
Nooa karkaa kotoa, koska haluaa löytää oman tiensä eikä hän mielestään myöskään ole kahdeksanvuotiaaksi saavuttanut riittävästi. Karkumatkan aikana selviää, että syy kotoalähtöön taitaa olla jokin aivan muu. Se on asia, jota pienen pojan täytyy katsella hieman kauempaa, jotta sen ymmärtäisi eikä sitä sittenkään ymmärrä. Karkaaminen tuo uutta perspektiiviä ja loppujen lopuksi Nooa tietää mitä tehdä. Miettimistukea antaa vanha mies lelukaupassa, jonne Nooa matkallaan päätyy.
Tarinan alussa kaikki vaikuttaa tavalliselta, mutta pikkuhiljaa kertomus saa taianomaisia piirteitä. Boyne ammentaa paljon länsimaisesta satuperinteestä puhuvine puineen ja eläimineen, taikakauppoineen, tarinan rakenteesta puhumattakaan. Hän nostaa esille erityisesti yhden sadun, johon tarina lopulta nojaa. Nooan tarina on silti aivan omansa, omanlaisensa. Viime aikoina on muuten - etenkin elokuvamaailmassa - ilmestynyt useampikin eri satujen toisinto tai muunnos (esim. Lumikki ja metsästäjä).
Boyne, John: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa (Bazar 2011)
Englanninkielinen alkuteos: Noah Barleywater Runs Away (2010)
Kuvittanut Oliver Jeffers
Suomentanut Laura Beck
Taitto: Taina Leino / Vitale
Ps.
Arvioni on tällä kertaa melko pikainen, sillä yritän kovasti saada
luettujen mutta blogiin tuomattomien pinoa pienemmäksi. Villasukka
kirjahyllyssä ehdotti pika-arvioita kommentissaan edelliseen postaukseeni, ja sovellankin nyt hänen vinkkiään
tällä tavalla.
Ensimmäinen lauseesi on niin tosi tämän kirjan kohdalla. Ihana, mutta surullinen. Ja todella hieno kirja. Arviosi on näin muutenkin mainio, se kiinnostaa juuri oikealla tavalla paljastamatta kirjan yllätyksistä mitään. Sadut ovat muuten todellakin "in" nyt, juuri huomasin aamulla että myös Hannusta ja Kertusta on tulossa elokuva, joka ei todellakaan ole lapsille.
VastaaPoistaTäytynee ilmeisesti jatkaa tällä pika-arvio linjalla:) Minulla on välillä tapana kirjoittaa vähän liiankin rönsyilevästi ja ehkä samalla siinä samalla tulee myös paljastaneeksi vähän liikaa.
PoistaAi, Hannusta ja Kertustakin on tulossa? Näitä tosiaan putkahtelee nyt: Lumikistahan on jo kaksikin elokuvaa ja muistaakseni Punahilkastakin. No, satuja on onneksi paljon ja niistä riittää ammennettavaa. Hassua että ihan uutta ei enää keksitä vaan toistetaan/muokataan vanhaa. Toisaalta onhan se niin, että kaikki on jo varmaan keksitty.