Herkullisia suhteita

Kreikka-projektini (johon voit tutustua Kreikka-sivulla) nytkähti taas yhden kirjan eteenpäin. Koska kreikkalaista kirjallisuutta on suomennettu ilmeisen vähän, mennään sillä mitä kirjastosta sattuu löytymään. Andreas Staikosin Herkullisia suhteita on tarina ruoasta ja rakkaudesta, tai ehkä paremminkin intohimosta - reseptejä unohtamatta.

Kevyt ruoan tuoksu leijaili vierekkäisten parvekkeiden avoimista ovista sisään ja ulos ja yhdisti Averofkadun numero 18 kuudennen kerroksen asukkaat, Damoklis Dimun ja Dimitris Isavridisin. (Aloituskappale s. 9)

Naapurukset Damoklis ja Dimitris rakastavat ruokaa ja ruoanlaittamista. Molemmat hemmottelevat rakastettuaan mitä upeammilla aterioilla. Toinen miehistä, Damoklis, ymmärtää ensin, että hänen rakastajattarensa Nana on myös naapurin rakastettu. Alkaa hillitön kilpailu parhaasta ateriasta. Aluksi Damoklisin kilpailu on yksipuolista, mutta se kiristyy, kun Dimitriskin tajuaa asioiden todellisen laidan. Miehet punovat myös yhdessä juoniaan petollista Nanaa vastaan, mutta eivät kuitenkaan pysty luottamaan toisiinsa. Lopputulos on silti jokseenkin yllättävä.

Staikos tunnetaan kotimaassaan paremmin näytelmäkirjailijana, ja Herkullisissa suhteissakin on nähtävissä tietynlaista näytelmällisyyttä. Romaani taipuisi näyttämölle varmasti vaivatta. Minusta tuntui itse asiassa koko ajan, että luen draamaa, näytelmätekstiä. Romaani koostuu 17 luvusta, joiden voisi ajatella olevan näytelmän kohtauksia. Joko Damoklis tai Dimitris on tapahtumissa koko ajan läsnä. Silti he jäävät melko etäisiksi. Lukijan huomio kiinnittyy Nanaan. Kuka hän oikein on? Miksi hän pitää kahta rakastajaa? Miksi hän kohtelee heitä kuin he olisivat orjia? Miksei hänen miehensä huomaa mitään? Milloin hän ylipäätään ehtii olla miehensä kanssa? Nana on henkilöistä myös ainoa, jota kuvaillaan. Molemmat miehet ovat olemassa vain Nanaansa varten, tyydyttääkseen tämän pienimmänkin halun, toteuttaakseen oudoimmankin oikun.

Nanan lisäksi keskeisessä asemassa on ruoka: Mitä miehet valmistavat ateriaksi rakkaalleen ja miten. Jokaisen luvun lopussa on reseptit ruoista, joita Nana saa syödäkseen. (Tätä kirjaa ei siis kannata lukea nälkäisenä - etenkään jos pitää kreikkalaisesta ruoasta!) Reseptit katkaisevat kerronnan, mikä omalta osaltaan tekee luvuista erillisiä, toisiinsa sitomattomia ja luo draamallisuutta. Ei sillä etteikö tarina itsessään noudattaisi draaman kaarta huippukohtineen ja yllätyksineen. 

Lukiessani Herkullisia suhteita en oikein ollut vakuuttunut sen ansioista. Luin kirjan kuitenkin loppuun, sillä halusin tietää, mihin suuntaan kolmiodraama etenee. Halusin myös saada selville kuka tuo salaperäinen Nana oikein on ja mihin hän tähtää. Tarina on kuin onkin melko yllättävä, mutta Nanan kohdalla sain pettyä: hän pysyy mysteerinä, valehtelevana viettelijänä - ja hyvä niin.

Staikos, Andreas: Herkullisia suhteita (Tammi 2000)

Kreikankielinen alkuteos: Epikíndines magirikés (1997)

Suomentanut Marja Suominen

Päällys: Marko Taina