Kirjeitä Jekaterinburgiin

Riina Katajavuoren novellikokoelma Kirjeitä Jekaterinburgiin koostuu kymmenestä novellista, tarinasta, jotka takakannen mukaan "sijoittuvat lapsuuden lopun ja aikuisuuden välimaastoon". Toisaalta "tarinat kuvaavat oivalluksen hetkiä, käännekohtia". Joudun turvautumaan takakansitekstiin, koska minun on vaikea löytää novelleista yhtymäkohtia, yhteistä teemaa. Yleensä en sitä välttämättä kaipaakaan, mutta nyt jostain syystä jäin miettimään, mikä on näitä kymmentä yhdistävä tekijä. Ehkä siksi, että takakannen kuvaus jäi mieleeni kummittelemaan. Kuka tietää.

Kirjeitä Jekaterinburgiin ei herättänyt minussa lukijana tunteita suuntaan eikä toiseen. Tarinat ovat ihan toimivia ja Katajavuoren lauseita lukee mielellään, mutta sekä yksittäisiä novelleja että koko kokoelmaa voisi silti kuvata sanoilla "ihan ok". Kovinkaan moni novelleista ei edes jäänyt mieleeni, vaikka lukemisesta ei kovin kauan ole. Muutama toki jäi, jätti jonkinlaisen jäljen. "185 jokea ja kanava, 158 siltaa" kertoo 13 suomalaisesta, toisilleen tuntemattomasta kielikurssilaisesta Venäjällä Aijan näkökulmasta.

Sinä vuonna ei tullut kevättä ollenkaan, Aija ajatteli. Kaunis lause.

Se oli vale, tietenkin. Kevät tuli aina, räikeänä ja röyhkeänä ja vei hänen rakkaan talvensa, sen umpimieliset äänet ja pimeyden.

Sen takia Aija tännekin oli loppujen lopuksi lähtenyt. Tämä maa edusti hänelle talvea, hytinää ja narskumista. Mitä siitä, että sattui olemaan kesäkuu.

Miten toisilleen vieraat ihmiset toimivat tuntemattomassa ympäristössä? Mitä tapahtuu, kun yksi ryhmäläisistä heittää henkensä?
 

Novelli "Käpälät" kertoo kosketuksesta ja siitä hetkestä, kun tyttö tajuaa olevansa nainen, miesten halun kohde. Tämä tapahtuu sillä hetkellä, kun joku ottaa oikeudekseen koskettaa nuorta tyttöä takapuolelle.

Silloin Aino tunsi kosketuksen takapuolellaan. Se ei ollut läimäys vaan jotenkin erilainen. Hidas, vaivihkainen. Kielletty. Jokin ikiaikainen vaisto kielsi Ainoa kääntymästä. Kääntymällä hän myöntäisi. Tunnustaisi osuutensa asiaan, syyllisyytensä. Oli hänen oma syynsä, että hänellä oli pylly.

 

Miksi naista saa koskea ilman lupaa? (Sama muuten pätee silloin, kun on raskaana. Mikä siinä onkin, että henkilökohtainen reviiri menettää monen silmissä silloin merkityksensä ja vatsan koskeminen muuttuu sallituksi?)

"Rämö is back" kuvaa nuoren tytön aikuistumista huonon ihmissuhteen kautta. Renttu mies ja kiltti tyttö, joka roikkuu mukana, vaikka mies tekisi mitä. Kunnes koittaa hetki, jolloin tyttö tajuaa.

Kolmessa mainitsemassani novellissa aiheena ovat aikuistumisen ja oivaltamisen lisäksi myös ihmisten väliset suhteet ja niin itse asiassa melkeinpä jokaisessa kokoelman tarinassa. (Olihan siis jokin yhdistävä tekijä!) Ihmissuhteet eivät ole helppoja olivat ne sitten sisarusten, miehen ja naisen, ystävien tai lapsen ja vanhemman välisiä. 

 

Katajavuori, Riina: Kirjeitä Jekaterinburgiin (Tammi 2006)