Kasarikirja

Jouduin taannoin tyhjentämään kirjahyllyn - ja tietysti täyttämään uudelleen. Kaikenlaista on sinne kertynyt. Kaikkea en muistanutkaan. Yksi käsiini pyörimään jäänyt kirja oli Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirja. Sain sen muutamia vuosia sitten ystäviltäni valmistujaislahjaksi. Jostain syystä kasarinostalgia ei silloin kiinnostanut. Nyt, toisen lapsen syntymän jälkeen olen miettinyt paljon omaa lapsuuttani ja siihen Kasarikirja on oiva työkalu: kirja täynnä lapsuuteeni liittyviä asioita.

Kasarikirja sisältö on jaettu viiteen osaan: Lelut ja leikit, Perhe, Koulu, Ajanviete ja 80-luku, joka käsittelee musiikkia, tyyliä, suuria tapahtumia ja yleistä ilmapiiriä. Kirjan ote on hyvin henkilökohtainen ja lukijaa lähelle tuleva, ihan kuin kaveriporukka olisi yhtäkkiä alkanut yhdessä muistella lapsuusaikaansa. Tätä tukee myös se, että kirjassa muistelijoina on joukko 80-luvun lapsia, joista puhutaan ainoastaan etunimillään. Ja kenenpä meistä kaveripiirissä ei olisi yhtäkään Minnaa, Johannaa tai Mikkoa? Tämä purree lähinnä siis meihin 80-luvulla lapsuutensa eläneisiin (nimim. Tintti-81), myöhemmät tai aiemmat sukupolvet eivät välttämättä saa niin paljon irti, ellei aika ole jollain muulla tavoin (esimerkiksi lasten kautta) tuttu.

Mitä se 80-lukulainen lapsuus sitten piti sisällään? Kirjan mukaan 80-luku oli vaurasta aikaa ja ensimmäiset merkkilelut saapuivat tuolloin markkinoille. Olihan tietysti Barbieita jo aiemminkin, mutta noin niin kuin suurella volyymilla. Minä leikin paljon pehmoleluilla ja isolla vauvanukellani. Oli meillä tietysti myös legoja ja barbeja. Olin kamalan katkera siitä, että pikkusiskollani oli oikeita Barbieita ja minulla vain Cindy. Sain onneksi myöhemmin persikka-Barbien ja Keninkin. Lisäksi leikin ihanilla My Little Pony -poneilla. Suuri osa leikkiajasta tosin kului pihaleikeissä. Aloitin koulunkäynnin 80-luvun loppupuolella, mutta hyvin osuivat kirjan koulumuistotkin omiini. Samoja ruokia tarjottiin koulun ruokalassa ja samoja leikkejä leikittiin tunneilla ja välitunneilla kuin muuallakin Suomessa. Koulussa vaihtelimme pieniä kuvapapereita, tarroja ja hajukumeja. Kotona luettiin paljon ja kuuluimme Kikero-kirjakerhoon. Näitä Disney-kirjoja on vanhempieni luona tallessa vino pino. Tieto- eikä pelikoneita meillä vielä 80-luvulla ollut, mutta videot ja telkkari toki. 

Kasarikirjan parasta antia ovat juuri haastateltujen muistot, joista kirja pääosin koostuukin, ja Sivosen ja haastateltavien (?) kotialbumeista kootut kuvat. Välillä erehdyin etsimään kuvista itseäni. Niin samankaltaisia tilanteita olen lapsena kokenut. Vähän väliä kirjaa lukiessani hymähdin: "Niin tosiaan!" tai "Just noin oli meilläkin!" Saatoinpa huudahtaa: "Ai niin, toi oli ihana!" tai jotain muuta vastaavaa. Kirja siis todella vei hyväntuuliselle aikamatkalle kultaiselle 80-luvulle, jota mielestäni aivan turhaan parjataan. 

Sivonen, Henna-Kaisa: Kasarikirja (Atena 2008)