Olen ostanut kirjoja viimeksi keväällä. Tuli nimittäin lievä ahdistus siitä, että kirjoja on joka paikka täynnä, mutta kaikkia ei ehdi millään lukea. Ovathan ne myös vähän tyhjänpanttina, jos ne vain seisovat hyllyssä. MarikaOksa haastoi kirjabloggaajat kuitenkin kirjaostoksille syyskuussa, ja olihan minunkin pakko joitakin roposia kirjakauppaan kantaa.
Toissapäivään mennessä en ollutkaan ostanut kuin yhden kirjan. 8-vuotiaani ihastui Siri Kolun Me Rosvolat -kirjaan ja vaati jatkoa. Eipä auttanut muut kuin kipaista kirjakauppaan hakemaan sarjan seuraava osa, Me Rosvolat ja konnakaraoke. Olemme kirjan lukemisessa jo hyvässä vauhdissa. Lapsi lukee mielellään itsekin, mutta Rosvoloita olen lukenut iltasaduksi - luku kerrallaan.
Pari päivää sitten tein vielä muutaman kirjaostoksen netissä. Tilasin juuri ilmestyneen Ville Haapasalo -kirjan, "Et muuten tätäkään usko..." - Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä sekä Ari Väntäsen Apulannasta kertovan kirjan, Apulanta - Kaikki yhdestä pahasta. Molemmat kirjat on itse asiassa tarkoitettu miehelleni. Toiselle lapselleni tilasin kaksi riimiteltyä runokirjaa: Pierre Coranin Eleonoora, laulava hanhi ja Tinka, peloton kissa. Meillä on sarjasta jo ennestään muutama kirja, ja niistä on meillä kovasti pidetty.
Huutava vääryyshän tässä on se, etten tullut ostaneeksi yhtäkään kirjaa itselleni. Tilanne korjaantunee loppukuusta Helsingin kirjamessuilla.
P.s. Tarkkasilmäisimmät huomasivat ehkä, että bloggaaja on vaihtanut bloginimensä astetta avoimempaan suuntaan. Hei, olen Mia ja olen kirjabloggaaja.