En ole toviin oikein ehtinyt lukea ja nyt vihdoin, kun oli aikaa, halusin lukea jotakin taatusti oikeanlaista. Hetken pohdin ja totesin, että nyt tekee mieli lukea Shieldsiä. Olen siis aiemmin lukenut häneltä vain yhden kirjan, Rakkauden tasavallan. Silti tiesin, että nyt on nimenomaan hänen kirjansa vuoro. Ja tosiaan! Ihan kuin olisin tavannut vanhan, hyvän ystävän pitkästä aikaa. Niin oli tuttua ja lohduttavan turvallista viipyä Shieldsin kirjoittamilla sivuilla.
Minulle on käynyt niin, että elän juuri nyt suuren surun ja menetyksen aikaa. Olen iät ja ajat kuullut ihmisten puhuvan siitä miten heitä on kohdannut ankara murhe, henkinen ja ruumiillinen romahdus, mutta en ole ikinä ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Että menettää. On menettänyt. (Aloitus s. 9)
Reta Winters on kolmen tyttären äiti, vaimo, miniä, kääntäjä ja kirjailija. Jokainen rooli on vaativa ja vie osan hänen ajastaan. Tärkein on tietysti perhe ja onnellinen perhe kohtaakin suuren kriisin. Retan ja Tomin vanhin tytär, Norah, päättää hylätä kaiken ja ryhtyä etsimään hyvyyttä. Muu perhe pitää toki yhtä, mutta aiheuttaahan yhden osan puuttuminen suuren särön ja huolen.
Retan kirjallinen työ on myös keskeisessä asemassa. Hän on kuuluisan Danielle Westermanin kääntäjä, mutta tunnettu myös omasta viihteellisestä romaanistaan. Elleissä hän työstää uutta romaaniaan, jatko-osaa esikoiselleen. Yllättäen onnettomuus perheessä saa hänet pohtimaan kirjan henkilöitä ja tapahtumia.
Ellei ole onnekas, ellei ole terve ja lisääntymiskykyinen, ellei ole rakastettu ja ravittu, ellei ole selvillä omista seksuaalisista taipumuksistaan, ellei saa samoja mahdollisuuksia kuin muut, vaipuu synkkyyteen, epätoivoon. Ellei tarjoaa salaoven, tunnelinaukon valoon, vastapuolen sille mitä ei ole tarpeeksi. Ellei estää hukkumasta vallitseviin olosuhteisiin. Ironista kyllä, ellei, vipu joka lopulta siirtää todellisuuden uuteen ulottuvuuteen, ei käänny suoraan ranskaksi. À moins que ei ole aivan yhtä painava; sauf on karkea. Ellei on kielellinen tietoisuuden ihme, sanoo Danielle Westerman tuoreimmassa esseessään " Mielen varjo". Se herättää meissä levottomuutta, se tekee meistä viekkaita. Viekkaita kuin sudet, jotka aina putkahtavat esiin kaikkein hurjimmissa kansansaduissa. Mutta se antaa meille toivoa. (s. 228)
Romaanissa pohditaan kirjailijuuden lisäksi naisen asemaa ja feminismiä monestakin näkökulmasta. Reta viittaa usein Danielle Westermaniin, pesunkestävään feministiin, joka on elänyt kuten opettaa. Ja miksi jokainen julkisesti kaikkien aikojen kirjailijoita esittelevä ei listassaan mainitse yhtäkään naiskirjailijaa? Kolmas keskeinen teema on hyvyys ja sen kautta onnellisuus. Mitä on hyvyys ja kuka on onnellinen?
Shields kirjoittaa ja kertoo arkipäiväisistä asioista mielenkiintoisesti, niin että lukija alkaa pohtia omaa elämäänsä samojen teemojen valossa. Kuten vanha ystävä, Shields ei pettänyt tälläkään kertaa muttei toisaalta tuonut mitään uuttakaan. Tavallaan. Odotan silti seuraavaa kertaa, jolloin tarvitsen Shieldsin lohduttavaa tavanomaisuutta.
Shields, Carol: Ellei (Otava/Seven 2011 [2003])
Englanninkielinen alkuteos: Unless (2002)
Suomentanut Hanna Tarkka
Kansi: Jaakko Ollikainen / Kuva: Kaj Lindh / taigamedia.fi
Ostettu omaan hyllyyn